Yön hämärissä... Peilin matkaa pohdiskellessa





Kuuluu kolahdus ja ovi käy, näyttelijä Ari huutaa kaukaa moi mitä kuuluu? Saman tien alkaa puheentulva, jossa käydään läpi viimepäivien tapahtumia. Ari puhuu taukoamatta, naurahtaa välillä tolkuttaa minulle, että hyvin meni harjoitukset eiks menny, mä muistin kaiken. Ai muuten tiesitkö, että jos poltan röökiä niin saan sydärin. Kuinkahan pystyisin lopettaa, kato tää tupakka on täynnä etnisesti myrkyllisiä aineitä...jne.

Ari painelee kämpilleen, hieman hämilläni jaoittelen mielessäni juuri kuulemaani. Ajatus mielessä, että noh onhan tuokin tavallaan totta, vai onko.

Peiliesityksen puvuston huoltoa ja kunnostusta yön hiljaisina tunteina. Alkaa vähitellen todentumaan, se että Peili taas nousee lavalle.

Kohta, kahdenvuoden rupeaman jälkeen alkaa vähitellen katselemaan aikaa taaksepäin. Mistä kaikki sai alkunsa miksi Peilin tekeminen oli merkityksellistä ja miksi yleinsä tehtä teatteria erityisryhmien kanssa...

Kaikki sai alkunsa...

Kaikki alkoi, pienestä draamaryhmästä vuona 2010, harrastamisesta lähdettiin... syntyi kesäteatteri esitys Herra Ibrahim ja viisauden kukkaset, performansseja, osallistavaa teatteria. Siitä kohti produktiota Taiteilijan elämä.

Syksyllä aloimme harjoitella näytelmää Taiteilijan elämä.  Aluksi meillä oli hyvin epämääräinen käsikirjoitus, joka vähitellen harjoitusten edetessä alkoi muovautua ryhmämme näköiseksi. Joulua kohden harjoitukset tiivistyivät. Mukaan tuli säätiön bändiryhmästä ohjaajia ja asukkaita. Heidän tuottamansa musiikki tuki esitystä. Taiteilijan elämä esitettiin Malmitalolla 20.1.2012.

Joukossa tyhmyys ei tiivistynyt

 Kun Taiteilijan elämä -näytelmän esitykset olivat ohitse, oli aika kääntää katse kohti uutta produktiota. Tavoitteena oli koota mahdollisimman heterogeninen ja innostunut joukko. Pidettiin tärkeänä, että mukana olisi ihmisiä eri ikäryhmistä. Lilinkotisäätiön mielenterveyskuntoutujista mukaan lähti 7 asukasta. Mielenterveys- ja päihdetyötä tekevien toimijoiden kautta haettiin yhteyttä syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin aikuisiin. Pian Helsinginklubitalot.ry:n ja Niemikotisäätiö olivat mukana teatterihankkeessa. KokoTeatterin ensimmäisessä tapaamisessa 30.4.2012 oli koollekutsujien yllätykseksi peräti 30 kuntoutujaa. Työryhmään tulevien henkilöitä valittaessa pyrittiin siihen, että taustalla olisi tarve, sosiaalinen peruste tulla mukaan hankkeeseen. Tätä käytännössä tarkoitti tavoitteeksi asetettu syrjäytymisen ehkäiseminen.

 

Aloitimme produktion suunnittelemisen Lilinkotisäätiön tiloissa Långintalolla toukokuussa. Teimme erilaisia teatteri-ilmaisun harjoituksia ja vietimme aikaa yhdessä viikoittain parin tunnin ajan koko toukokuun. Ryhmä tuli tiiviiksi, ihmiset pääsivät tutustumaan toisiinsa ja myös kokeilemaan, onko tämä heille mieleistä toimintaa ja riittääkö sitoutuminen ja innostus hankkeeseen. Toukokuun jälkeen vahva ydinryhmä oli selvillä. Myös työryhmän pelisäännöt oli sovittu: kaikki käymämme keskustelut pidettiin työryhmän sisällä. Kaikki projektin osanottajat toimivat tasavertaisina yhteistyössä ammatilliseen taustaan tai sairauskertomukseen katsomatta.


Kesäkuussa Lilinkotisäätiö tarjosi mahdollisuuden, käyttää kesänviettopaikkaansa Vihdissä viikon ajan. Silloin pidettiin intensiivinen kirjoittamisviikko. Joukostamme löytyi monia innostuneita tekstintuottajia. Viikon aikana  myös bändin soittajat kokoontuivat. Vihdin viikon aikana ja sen jälkeen kuntoutujat loivat useita eri henkilöhahmoja kirjoittivat runsaasti materiaalia esitystä varten.

Intensiivinen työ jatkui Långintalolla heinäkuussa. Produktio alkoi saada alustavan muotonsa. Viikon aikan sävellettiin ja sanoitettiin kappaleita, käsiteltiin tekstejä. Kävimme pitkiä keskusteluja ihmisten erilaisista kokemuksista joista Peili kertoo. Kuntoutujien kokemuksia ja ajatuksia kirjattiin. Hyvin henkilökohtaisia ja vaikeitakin asioita nousi esiin, mikä kertoo ryhmän sisäisestä luottamuksesta. Vaikeana tehtävänä oli kuitenkin saattaa materiaali näyttämöllä hyödynnettävään muotoon.

Näytelmän nimi Peili nousi yhteisen keskustelujemme perusteella. Peilistä jokainen voi katsoa kuvaansa. Samalla tavalla kohtaamisesta toisten ihmisten kanssa saa tärkeää tietoa itsestään. Miltä oma kuva näyttää? Eheältä, sirpaleiselta, rosoiselta, mitä vain… peilauduimme toinen toisillemme esityksen kautta.

Sekopäisyyttä ja pieniä voittoja lavalla

 KokoTeatterille siirryimme työskentelemään 7.8. Ammattinäyttelijät aloittivat työskentelyn viikkoa myöhemmin. Päätimme tehdä nelipäiväistä työviikkoa tiistaista perjantaihin aina klo 10-16. Voimien riittäminen oli suuri haaste. Työpäivät jaettiin kahteen osaan: aamulla työskenneltiin klo 10-12.30, sitten seurasi tauko. Työ jatkui taas 14-16.00.

Jokainen harjoituspäivä oli erilainen. Oli päiviä, jolloin tekemisen riemulla ei ollut rajoja, mutta toisaalta myös päiviä, jolloin harjoitukset olivat täyttä rääkkiä, jolle ei loppua näkynyt.

 

Parhaita harjoituspäiviä olivat sellaiset päivät, jolloin työryhmä improvisoi ja irrotteli lavalla. Naurusta ja hyvästä energiasta täyttyi koko teatteri. Tunnelmia nostatettiin myös monesti, laulamalla ja kuuntelemalla kappaleita jotka tulivat esitykseen. Bändimme kitaristit, soittelivat paljon. Oli päiviä jolloin pyörimme tangon pyörteissä, välillä soi bosanova ja lavalla keinui näyttelijöitä.

Esiintyjät sanovat nimensä… Jouko hullu, Ari hullu, Petri hullu, Sirpa hullu, Tim hullu, Kristiina Hullu, Riku hullu, Mira hullu, Ilkka hullu, Arja hullu. Hullu.



 

26.9.2012 Hämeentie 3

 

Onko ihmisten vaikea kohdata, toisten ihmisten hulluus? Silloin kun joku sanoo olevansa hullu, mielisairas onko se pelottaa säikäyttää ihmiset kuin käärmeen purema? Vai onko pelottavaa toisen ihmisen hulluuden kautta joutua kohtaamaan oma hulluus? Mikä se on mikä hulluudessa meitä pelottaa?

 

Peili käsittelee elämää monella tasolla, monessa ulottuvuudessa ja monesta eri näkökulmasta. Peili on ihmisen unelmia, haaveita toiveita. Peili on myös hauras ja särkyvä kuvaus elämästä ja unelmista. Peilissä leikkaa kaksi tarinaa hulluudesta, toinen vuosisadan takaa, toinen tästä päivästä. Yhteistä hulluuden kokemuksessa on syrjäytyminen: tarinan Amanda viedään eristykseen Seilin saarelle, kun taas nykypäivän hullut työnnetään hienovaraisemmin näkymättömiin.



Peili esitettiin 15 kertaa syksyn 2012 aikana. Se sai paljon huomiota tiedotusvälineissä, ja arviot olivat kannustavia. Työ on kantanut hedelmää kaikilla, työryhmässä mukana olleilla tahoilla.  KokoTeatterin ja Draamateatteriryhmä Lilin Peili on ehdolla vuoden 2013 Thalia-palkinnon saajaksi. Sekä saimme kutsun Tampereen teatterikesän pääohjelmistoon ja niitä esityksiä kohti matka kulkee.