Artikkeli Tampereen teatterikesän nettisivuilla
KokoTeatterin 15-vuotis-juhlanäytelmä Peili on tehty yhteistyössä kuntouttavaa asumispalvelua tarjoavan Lilinkotisäätiön kanssa. Tämän yhteistyön tuloksena lavalla nähdään sekä näyttelemisen ammattilaisia että mielenterveyskuntoutujia, jotka ovat saaneet äänensä kuuluviin jo käsikirjoitusvaiheessa.
Toinen näytelmän ohjaajista, Eveliina Lafghani on alkuperäiseltä koulutukseltaan mielenterveyshoitaja. Lilinkotisäätiössä hän aloitti vuonna 2008. Lafghani on ollut koko ikänsä teatterin kanssa tekemisissä ja hän on myös valmistunut teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Psykiatrisessa työssään Lafghani onkin käyttänyt näitä taitojaan, sillä hän on vetänyt draaman ja ilmaisutaidon harjoituksia palvelukodissa asuville. Hänen draamaryhmänsä ovat esiintyneet myös muualla. Muutama vuosi sitten hän sai ajatuksen suuremman teatteriprojektin toteuttamisesta.
– Niin, olihan se kunnianhimoinen idea. Hankkeen teki helpoksi se, että itse uskoin siihen vahvasti ja luotin sen onnistumiseen, kertoo Lafghani.
KokoTeatteri kiinnostui projektista, joka tuntui sopivan luontevasti sen jatkuvasti uudenlaisia hankkeita etsivään toimintaan.
– Vietimme kaksi intensiivi-viikkoa, jolloin keskustelimme kaikenlaisista asioista ja minä kirjoitin ja tallensin suurimman osan. Käytimme myös ryhmässämme mukana olevan Elinan tekstejä. Niistä ajatuksista tarina lähti muokkautumaan. Suurin osa tekstistä kirjoitettiin muotoonsa harjoitusten aikana, Lafghani selventää.
Lafghani vastasi esityksen ohjauksesta yhdessä KokoTeatterin Sesa Lehdon kanssa. Kahden ohjaajan yhteistyö oli Lafghanin mukaan sujuvaa, osin jo aiemman yhteisen kokemuksen ansiosta.
– Meillä oli yllättävän tasainen työnjako, ohjauksessa kummallakin oli oma alueensa, jota työstimme. Dramaturgian teimme myös yhteisesti. Sesa Lehto otti tietysti näyttelijänä vahvan roolin henkilöohjauksesta, mutta työskentelytapamme oli toinen toisiamme täydentävä ja tukeva.
Peilin näyttelijöistä merkittävä osa on mielenterveyskuntoutujia, mikä asetti heidän jaksamisensa kyseenalaiseksi läpi intensiivisen teatteriprojektin. Esityksessä oltiin hyvin henkilökohtaisten asioiden äärellä, eikä vastaavan mittakaavan projektista ollut aiempaa kokemusta.
– Alussa oli haasteita ja kyllä monesti mietitytti ihmisten jaksaminen. Mutta yllättävän hyvin ihmiset asettuivat tekemisen äärelle. Sitoutuminen oli poikkeuksellista, sekä sinnikkyys. Toki välillä väsyi itse kukin ja aina ei ollut helppoa, Lafghani myöntää.
Projekti toi mukanaan myös julkisuuden ja esille tulemisen tavalla, joka ei tavalliselle tallaajalle ole tuttua. Saati sitten ihmisille, jotka ovat kenties tottuneet keskimääräistä rajatumpaan elämään. Lafghani mukaan esityksen tämä puoli ei kuitenkaan tuonut mukanaan ongelmia.
– Yllättävän luontevasti ihmiset ovat osanneet suhtautua julkisuuteen. Muutamat ovat olleet haastatteluissa ja hyvinkin sinut asian kanssa. Oletettavasti tälläiseen projektiin tai teatterin tekemiseen ei helposti lähde mukaan sellaiset ihmiset, jotka eivät halua tulla näkyviksi ja kuulluiksi. Toki työryhmässämme on ollut mukana ihmisiä, jotka eivät ole halunneet tulla esille.
Peili on saanut runsaasti kiitosta aiheen röyhkeästä käsittelytavasta, aitoudestaan sekä siitä, kuinka se tuo näkyväksi muuten piilossa olevan ihmisryhmää. Lafghani arveleekin Peilin tehon liittyvän juuri aitoon paikalla olemiseen.
– Uskon Peilissä suurimman voiman olevan nimenomaan näyttelijöiden käsinkosketeltavassa läsnäolossa. Tietysti voima perustuu illuusioon, faktaan ja lumoon, joka lavalla luodaan. Voimaa saa myös siitä, että yleisö tulee katsomaan ja olen varma, että jokainen kastsoja saa tuntea ja kokea peilin – esiintyjät. He kohtaavat, ovat kontaktissa ja vuorovaikutuksessa toistensa kanssa hetken teatterissa.
Peili herättää varmasti ajatuksia, mutta millaisia ajatuksia Lafghani itse toivoisi katsojan päässä pyörivän esityksen jälkeen?
– En oikeastaan ajattele sellaista. Toivon, että ihmiset ehkä ajatelisivat, että meitä täällä maailmassa on monenlaisia ja kaikilla meillä on sama ihmisarvo. Enemmän toivon, että Peili nostaa jokaiselle erilaisia ajatuksia ja tunteita, kelle mitäkin.
Peili on ollut poikkeuksellinen projekti sen työryhmälle. Ammattilaiset ovat päässet osaksi mielenterveyskuntoutujien vahvaa omakohtaista läsnäoloa ja todellisia arjen haasteita. Vastaavasti Lilikotisäätiön asukkaat ovat saaneet ainutlaatuista kokemusta teatterin ammatillisesta tekemisestä sekä osallistuneet pitkää ja lujaa sitoutumista vaatineeseen työhön. Tämä matka saa nyt jatkoa Teatterikesässä.
Eveliina Lafghani aikoo jatkossakin vetää teatteritoimintaa asukkaille, eivätkä Peilissä mukana olleet näyttelijätkään välttämättä ole viimeistä kertaa teatterin lavalla.
– Uskon että mukanaolijat tekevät tulevaisuudessakin teatteria ja haluavat olla mukana, jos vastaavia hankkeita toteutetaan. Lilinkotisäätiöllä jatkamme teatteritoimintaa, mutta tuleeko sieltä tämän kaltaisia produktioita, se jää nähtäväksi. Lilinkotisäätiö on mukana Kukunori ry:ssä, jonka tavoitteena on mahdollistaa erilaisia kultuurihankkeita, ehkä sitä kautta voisi tulla uusia projekteja. Myös omia suunnitelmia on jo, paljastaa Lafghani.
– Teatterin pitäisi vain elää vielä enemmän ajassaan, kommentoida ja ottaa kantaa siihen, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa ja ylipäätään tapahtuu, hän päättää.
Seuraa näytelmän kesäisiä harjoituksia kohti Teatterikesän esityksiä:
http://www.teatterikesa.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti